perjantai, 8. huhtikuu 2016

Sote-uudistuksen tulisi palvella ihmisiä, ei yrityksiä

 

Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakennetta ollaan uudistamassa. Uudistukselle on varmasti tarvetta, sillä varsinkin perusterveydenhuolto on nykyisellään riittämätöntä eivätkä potilaat saa perusterveydenhuollosta kaikkea sitä hoitoa jota heidän tulisi saada. Ongelmat kasautuvat tai pitkittyvät, ja potilaat ajautuvat kalliimman erikoissairaanhoidon piiriin. Palvelujen painopisteen tulisi olla ennaltaehkäisevässä perusterveydenhuollossa. Lisäksi hoitoketjun tulee olla saumaton, jotta hoidon eri vaiheissa potilas saa mahdollisimman vaivattomasti tarvitsemansa avun. Väestö vanhenee ja ikääntyvien lisääntyvään palvelutarpeeseen pitää pystyä vastaamaan. Näistä edellä mainituista asioista kaikki poliittiset päättäjät ovat herttaisen yksimielisiä. 

Maan hallitus on nyt esittänyt oman mallinsa sote-palvelujen uudistamiseksi. Esitys on voimakkaan ideologinen - keskusta on saanut maakuntahallintonsa ja kokoomus valinnanvapauden sekä vielä isompana asiana julkisten terveyspalvelujen yhtiöittämisen. Uudistus pitäisi tehdä asiantuntijoita kuunnellen sekä palvelun käyttäjä eli tavallinen ihminen keskiössä. Nyt tehty ratkaisu on hankala alueiden määrän vuoksi sekä siksi, että nyt koko julkinen terveydenhuoltomme alistetaan kilpailulle.

Puutteistaan huolimatta suomalainen terveydenhuolto on nykyisellään maailman mittakaavassa parhaimmistoa. Nyt sitä ollaan romuttamassa. En voi mitenkään uskoa, että voittoa tavoitteleva ylikansallinen yhtiö voisi olla kiinnostunut hoitamaan monisairasta ja moniongelmaista potilasta. Sen sijaan selkeät ja helpohkot toimenpiteet varmasti hoituvat ja kaikista raskaimmat hoidot jäävät (tulevaisuudessa yhtiöitetyn?) julkisen sektorin käsiin. Kunnes joku yritys lopulta ottaa nekin. Ja sitten palvelut vasta ovatkin pirstaloiset ja vielä kaiken lisäksi demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella. Eli ollaan päinvastaisessa tilanteessa kuin mihin pyrittiin. 

Valinnanvapaus on hieno juttu. Mutta valitettavasti todellinen valinnanvapaus koskee niitä, jotka jo nyt pystyvät valitsemaan esim. terveyskeskuksen ja yksityisen lääkärin välillä. Vai onko oletettavissa, että syrjäseudulla asuva vanhus voi jatkossa valita useamman palveluntuottajan välillä? Entä mitä valintaa tehdään silloin kun saa sydänkohtauksen tai aivohalvauksen? Niinpä. Silloin merkitsee vain se, että hoitoon pääsee mahdollisimman nopeasti. Syrjäseudulla tai huonojen kulkuyhteyksien päässä asuvien palveluista ei varmaankaan moni yritys ole kiinnostunut. Kyllä yksityiset palvelut keskittyvät sinne missä on eniten asutusta ja palveluiden kysyntää. 

Koulutamme näiden palveluiden henkilökunnan julkisin varoin. Monilla on pitkä koulutus, ja se kustannetaan verovaroin. Yksityinen yritys tulee sitten apajille ja palkkaa osaavaa henkilökuntaa, tekee voittoa ja suunnittelee veronsa niin että maksaa valtiolle mahdollisimman vähän. Onko tämä oikein?

Nykyiselläänkin meillä on sote-palveluissa monia yksityisiä toimijoita puhumattakaan kolmannen sektorin tahoista, jotka tekevät hienoa työtä. Ne täydentävät tai tukevat julkista sektoria. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Mutta että lähtisimme tuhoamaan järjestelmää joka on maailman parhaimmistoa, siksi että kokoomus haluaa? 

Kaikkea ei voi eikä pidä alistaa voiton tavoittelulle. On syy sille miksi ihmiset ovat asettuneet elämään yhteisöissä. On tarkoitus että yhteisö (eli monessa tapauksessa yhteiskunta) kantaa vastuuta heikommista, lapsista, sairaista tai vanhuksista. Koska pelkästään oma yhteisö, esimerkiksi oma perhe, ei riitä hoitamaan kaikkea tätä huolehtimista, on meillä julkiset palvelut tätä varten. Näitä ensiarvoisen tärkeitä palveluita tulisi voida uudistaa ilman, että ne uhrataan markkinoille. 

keskiviikko, 21. marraskuu 2012

Hyvästi huolettomat päivät, nyt olen äiti

Oli se kutkuttavaa. Se aavistus, että taidan olla raskaana. Kun sain raskaustestin tuloksen, en ollut uskoa sitä todeksi. Samalla alkoi huolehtiminen: olenkohan oikeasti raskaana, ja jos olen niin saanko keskenmenon ja jos raskaus etenee niin meneekö synnytys hyvin ja onko lapsi terve ja syönkö nyt riittävän monipuolisesti että lapsi saa kaiken ravinnon ja....

Vielä ensimmäisellä neuvolakäynnilläkään en ollut uskoa todeksi. Ajatus siitä, että syyskuun lopussa minulla olisi sylissäni oma pieni vauva, tuntui uskomattomalta ja oudolta. Nytkö se tapahtuu, ajattelin. Minusta on vihdoin tulossa äiti! Ensimmäisessä ultraäänessä oli sitten pakko jo uskoa asia todeksi. Siellä se minikokoinen ihminen oli, heilutteli meille ja räpiköi, meni suoraan äidin ja isän sydämeen.

Koko raskausaika oli sellaista onnensekaista huolehtimista. Mitä jos tapahtuu sitä tai tätä, mitä jos, mitä jos. Jossain vaiheessa olin onneksi niin väsynyt, etten jaksanut enää huolehtia. Oli keskityttävä omaan itseen ja rentouduttava vapaahetkinä, jotta jaksoi. Työ vei suuren osan ajasta, ja olin sopivan kiireinen eikä siksikään tullut pohdittua joka ikistä kolotusta. Ylipäätään olen tullut siihen tulokseen, että ihmisen pitää olla riittävän kiireinen, pitää olla paljon tekemistä, jotta turhalle ruikutukselle ei jää aikaa. Toimii ainakin omalla kohdalla.

Nyt se vauva-arki on sitten koittanut. Olen aivan mielettömän onnellinen tyttärestäni. Mutta. Tämä on raskaamapaa kuin osasin kuvitella. Olen jatkuvasti puklutahroissa ja t-paita on märkänä maidosta. Useita tunteja vaipanvaihdon jälkeen (kun olen jo puuhannut keittiössä vaikka mitä) huomaan että vaatteeni ovat kakassa. Illalla en muista, olenko käynyt tänään itse suihkussa tai olenko pessyt hampaita. Syönyt kai olen.. Sylissä kanniskelu on loputonta, jos tytöllä on huono päivä tai vatsavaivoja. Ja sitten nukuttamista ja unilauluja. Hyvän yöunen on saanut unohtaa. Olen nukkunut kolmen tunnin pätkissä noin kahden kuukauden ajan, ja tämä voi jatkua parhaimmillaan vielä neljäkin kuukautta. Ja tiedän, että kolme tuntia on ruhtinaallinen aika verrattuna joihinkin perheisiin, joissa todella valvotaan yöt.

Etukäteen en osannut ajatella, millaista on olla vauvan kanssa, millaista on olla äiti. Ei sitä voikaan tietää. Olin tietenkin jollain lailla henkisesti valmistautunut yöheräilyihin ja siihen että on muutenkin koko ajan kiinni tuossa pienessä ihmisessä. Mutta silti, on tämä erilaista elettynä kuin kuviteltuna. Nyt ymmärrän erilailla perheellisiä ihmisiä. Nostan hattua teille kaikille jotka kasvatatte lapsia.

Tämä on maailma, johon uppoaa. Kaikki muu on merkityksetöntä, muuta ei ole. Elämäni rakentuu nyt toisen ehdoilla, kalenterin ja kellon voi unohtaa. Toisaalta en ole koskaan ennen katsellut televisiota näin paljon, kun imetyssessioiden aikana ei oikein muutakaan voi tehdä. Tuleepahan seurattua maailman menoa sitten näin kotoa käsin, katsottua monet uutiset päivässä, ja viihdeohjelmatkin tunnen läpikotaisin.

Vaikka välillä on raskasta ja naamasta näkee, että univelkaa on, en vaihtaisi hetkeäkään pois. Ei ole mitään arvokkaampaa ja kauniimpaa kuin uusi ihminen - uusi elämä. Se ansaitsee kaiken rakkauden ja huolenpidon, joita me vanhemmat yritämme parhaamme mukaan antaa.

maanantai, 29. lokakuu 2012

Nukkuvien puolue oli vaalien ylivoimainen voittaja

Nyt on kuntavaalit käyty, ja äänestysprosentti jäi surullisen alhaiseksi, alle 60 prosentin. Syitä on varmaan monia, enkä lähde niitä kaikkia tässä arvailemaan. Yksi syy äänestämättömyyteen minulle tuli kuitenkin näissä vaaleissa ihan henkilökohtaisesti eteen: tiedon puute siitä, miten äänestetään. Tämä koski varsinkin maahanmuuttajataustaisia, mutta Suomessa pysyvästi asuvia ihmisiä. Ei tiedetä, missä ja miten äänestäminen tapahtuu. Myös ennakkoäänestys saattaa hämmentää, koska ennakkoäänen voi antaa missä tahansa äänestyspaikalla, mutta varsinaisena vaalipäivänä ei voikaan mennä mihin tahansa kouluun, vaan täytyy mennä omalle alueelle. Erilaiset kampanjat ja yritykset innostaa äänestämään eivät useinkaan tavoita edes suomalaistaustaista nukkuvaa, saati sitten maahanmuuttajaa, jolle äänestäminen Suomessa on uusi asia.

Suomalaisen politiikan seuraaminen ei ole helppoa. Tarvitaan tietoa, että voi pysyä edes vähän kärryillä.  Vaikka olisi niin sanotusti hyvin integroitunut Suomeen, ei se välttämättä tarkoita, että seuraisi lainkaan politiikkaa. Lisäksi paikallinen media ei ainakaan Tampereella juurikaan tue tai helpota paikallispolitiikan seuraamista - Aamulehti kun uutisoi todella yksipuolisesti Tampereen valtuuston touhuista. Vaatii siis aivan erityistä paneutumista, jotta voisi tietää, mitä oman kotikunnan valtuustossa tapahtuu.

Politiikan seurattavuuden parantaminen vaatii montaa asiaa, yhtä syyllistä on vaikea osoittaa. Tarvitaan selkeämpää puhetta poliittisiin tehtäviin pyrkiviltä, selkeää ja objektiivista uutisointia median taholta, avoimuuden lisäämistä päätöksenteossa, hyvää tiedotusta asioista vaikkapa kaupungin internet-sivuilla ja osallistumismahdollisuuksien lisäämistä. Ihmisten täytyisi jollain tapaa saada sellainen kokemus, että osallistumisella on merkitystä. Äänestäminen on yksi tapa osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen, mutta se ei saisi jäädä ainoaksi. Jos numeron kirjoittaminen lappuun kerran neljässä vuodessa on ainoa tapa päästä sanomaan mielipiteensä, lopahtaa pian into tehdä edes niin.

Oma kuntavaalikampanjointini jäi lähes olemattomaksi, koska pienen vauvani hoitaminen on luonnollisesti etusijalla, ja se onkin ollut vaativampaa, väsyttävämpää ja enemmän aikaa vievää kuin osasin ajatella. Valtuustopaikkaa ei tullut, siitä huolimatta kiitos jokaisesta äänestä! Luultavasti niilläkin joku luottamustehtävä irtoaa, joten työ jatkuu.    

torstai, 11. lokakuu 2012

Lastensuojelusta ja ongelmien ennaltaehkäisystä

Osallistun tänään Ulla-Leena Alpin tukiryhmän järjestämää paneeliin, jossa käsitellään lastensuojelua.
Tunnen lastensuojelua lähinnä luottamushenkilön asemasta, koska olen lasten ja nuorten lautakunnan jäsen.

Tampereella, kuten muissakin suurissa kaupungeissa, lastensuojeluilmoitusten määrä on viime vuosina lisääntynyt valtavasti ja niiden selvittäminen ei valitettavasti ole aina onnistunut lain määrittämässä maksimissaan kolmen kuukauden ajassa. Sinänsä on tärkeää, että lastensuojeluilmoitus tehdään herkästi, eikä ilmoitusten määrän lisääntyminen välttämättä ole huono asia, vaikka tietenkin se kertoo siitä, että ongelmia on paljon. Nyt asiassa on Tampereella yritetty tehdä ryhtiliike, ja viimeisen tiedon perusteella jonka itse olen kuullut, selvitykset pystytään tekemään lain määrittämässä ajassa.

Lastensuojelu kaiken kaikkiaan on kuitenkin paljon laajempi asia, vaikka me luottamushenkilöt usein tuijotamme vain niitä prosentteja, että kuinka hyvin lastensuojeluilmoituksia selvitetään. Kaikki alkaa paljon aiemmin, ihan äitiysneuvolasta lähtien. Ennaltaehkäisy on kaiken a ja o, ja valitettavasti siinä on menty mönkään. Ennaltaehkäisevät palvelut ovat juuri niitä, joista on karsittu ja edelleen ne ovat ensimmäisinä kuntien säästölistoilla. Jotta mahdolliset ongelmat pystyttäisiin huomaamaan riittävän ajoissa, tulisi lasten kanssa toimivilla aikuisilla olla riittävästi aikaa perehtyä lapseen. Neuvolan ja koulujen terveydenhoitajilla on hyvin vähän aikaa paneutua yhden lapsen asioihin, sillä heillä on määrällisesti aivan liikaa lapsia kontollaan. Opettajilla on kouluissa kädet täynnä työtä suurten ryhmien kanssa, ja äänekkäimmät lapset ehkä vievät kaiken huomon. Nuorisolle on Tampereella joitakin hyviä nuorisotiloja, mutta ne ovat usein juuri niitä, joista ensimmäisenä ollaan luopumassa kaupungin säästöpaineiden vuoksi. Nuorisokahvila Uniikki Tampereen keskustassa oli juuri lakkautusuhan alla, mutta lasten ja nuorten lautakunta halusi sille jatkoaikaa, vaikka sen rahoitus on edelleen hieman epävarmaa. Kuitenkin nuorisolle tarkoitettu oma kahvila, jossa on nuorisotyöntekijöitä eli luotettavia aikuisia, on mitä parasta syrjäytymisen tai muiden mahdollisten ongelmien ehkäisyä. On hyvä, että turvallisia ja luotettavia aikuisia on lapsen lähipiirissä mahdollisimman monta, niin päiväkodin tai koulun kuin vapaa-ajankin piirissä. Aina sekään ei riitä, ja lapsen hätää ei tavoita tarpeeksi ajoissa kukaan ympärillä olevista aikuisista. Silloin tarvitaan lastensuojelutoimia.

Palveluiden järjestäminen on haastavaa silloin, kun kaupungin talous on tiukilla. Asiaa täytyy kuitenkin katsoa laajemmin. Kun panostetaan ennaltaehkäisyyn, sillä on aivan sataprosenttisen varmasti vaikutusta tulevaisuudessa. Se säästää rahaa, ja mikä tärkeintä, estää inhimillistä kärsimystä ja luo hyvinvointia.

tiistai, 2. lokakuu 2012

Minulle on tapahtunut niin suuren suuri asia...

...että olen tullut äidiksi ihanalle tyttärelle. Tämä on sanoinkuvaamattoman upeaa!

Jatkossa blogiini voi ilmaantua kirjoituksia myös vauvanhoitoon tai äitiyteen liittyen. Kirjoitan taas kunhan ehdin. Nyt alle viikon ikäisen vauvan kanssa kädet ovat täynnä työtä.