Blogiani en ole ehtinyt päivittää aikoihin, koitan jälleen ryhdistäytyä kirjoittamaan aktiivisesti.

Sairaanhoitajien työtaistelu puhuttaa valtakunnassa. Media uutisoi Tehyn touhuista välillä asiallisesti, välillä todella epäasiallisesti. Lehteä ei viitsi aamulla lukea, muuten on yleensä päivä pilalla. Sävy, jolla hoitajien työtaistelusta kerrotaan, on kammottavan negatiivinen, ainakin paikallisessa sanomalehdessä. Sairaanhoitajat ovat yhtäkkiä ahneita ja pahoja ihmisiä, kun tuolla tavalla kehtaavat vaatia itselleen palkkaa. Sairaanhoitajia syytetään ihmishenkien vaarantamisesta, mikäli joukkoirtisanoutumiset toteutuvat. 

Omituista syyllistämistä, sillä paljon pahempaa ihmishenkien vaarantamista on se, jos hoitoalan tilanne jatkuu nykyisen kaltaisena. Väsynyt, työhönsä tyytymätön hoitaja vaarantaa ihmishenkiä paljon todennäköisemmin kuin hoitaja, jota työnantaja arvostaa maksamalla kunnollista palkkaa ja tarjoamalla riittävät henkilöstöresurssit.

Huonot työolot, kiristyvä työtahti sekä jälkeenjäänyt palkka ei ole hoitajien oma vika. Ongelmat hoitoalalla ovat jatkuneet pitkään, ja pahentuvat vuosi vuodelta. Mitä muita vaihtoehtoja on kuin työtaistelu? Monet huomauttavat tässä kohtaa, että parempi palkka ei korjaa työoloja. Palkalla voidaan kuitenkin vaikuttaa hoitajapulaan: parempi palkka tuo muissa ammateissa toimivia hoitajia takaisin hoitoalan töihin tai ulkomailla olevia suomalaisia hoitajia takaisin kotimaahan töihin. Myös alan vetovoimaisuus lisääntyy, jolloin nuoret saadaan kiinnostumaan alasta. Palkka yksin ei takaa viihtymistä työssä, mutta se on tärkeä tekijä muiden joukossa.

Terveydenhuollossa on monia asioita, joihin tarvitaan parannusta. Hoitajien palkkataisto on hyvä alku. Tämä on myös alku muiden naisvaltaisten alojen nostamiseksi palkkakuopasta.