Ihmisten elämäntarkoitus tuntuu nykyään ainakin länsimaissa olevan kuluttaminen. Tavara on kaikista tärkeintä, ja sitä ihmiset haalivat ympärilleen niin paljon kuin mahdollista. Samalla on herätty myös huomaamaan kuluttamisen haittapuolia, kuten luonnon tuhoutuminen ja ilmaston lämpeneminen. Tavarakeskeisyys ei ole hyvä myöskään ihmiselle itselleen: liian materialistinen elämä on tyhjää eikä tavara itsessään tuo elämään minkäänlaista sisältöä. Monesti kuulee käytettävän sanaa vastuullinen, kun kuluttamisesta on puhe. Vastuullisella kuluttajalla tarkoitetaan ihmistä, joka on tietoinen siitä mitä vaikutuksia kulutuksella on ja haluaa vaikuttaa omilla kuluttajavalinnoillaan. Vastuullinen kuluttaja ostaa esimerkiksi luomua ja reilua kauppaa, suosii lähiruokaa eikä osta kansainvälisten suuryritysten epäeettisesti valmistettuja tuotteita.

Kaikki eivät kuitenkaan voi kuluttaa "vastuullisesti". Pienipalkkainen perheenäiti ei voi ostaa kaikista kalleinta, vaan joutuu tekemään valintansa hinnan perusteella. Kuluttajaa ei siis voi syyllistää tekemistään valinnoista. Hinta on se, joka ratkaisee ainakin köyhän valinnat kaupassa. Lisäksi tietoa tuotteen alkuperästä ja valmistustavoista ei aina ole riittävästi saatavilla.

On hienoa, jos yksittäiset ihmiset osaavat kuluttaa vastuullisesti. On hyvä, että on ihmisiä, jotka ottavat asioista selvää ja tietävät mitä kaupasta kannattaa ostaa. Kuitenkaan todellista vastuuta ei voi asettaa yksittäisen kuluttajan harteille. Yritykset - tuotteiden valmistajat - on saatava vastuuseen. Kaikenlainen ihmisiä, eläimiä ja luontoa rääkkäävä massa- ja tehotuotanto on saatava kuriin. Firmojen työntekijöillä tulee olla inhimilliset työolot, sijaitsi tehdas sitten missä päin maailmaa tahansa. Todelliset muutokset tehdään säätämällä lakia ja suitsemalla suuryrityksiä, jotka tällä hetkellä toimivat miten huvittaa.

Itse koitan kaupassa ollessani kiinnittää huomiota ostovalintoihini. Ostan reilun kaupan kahvia ja koitan välttää ostamasta esimerkiksi coca cola companyn tuotteita. Pyrin suosimaan lähiruokaa, kuten suomalaisia juureksia. Valinnoillani on kuitenkin hyvin vähän merkitystä, jos kaikki muut ostavat cocacolaa ja argentiinalaisia omenoita. Lähi- ja luomuruoan pitää olla edullista, kaukaa tuotujen ja ilmastonmuutosta edistävien tuotteiden hintojen taas tulee olla kalliimpia. Ohjailemalla yrityksiä voidaan myös ohjata kuluttamista yksilötasolla oikeaan suuntaan. On tyhmää väittää, että kuluttajalla on vastuu tekemistään valinnoista, jos samaan aikaan yritysten ei tarvitse ottaa vastuuta omista toimintatavoistaan.