En oikein tiedä miltä tuntuu, sillä tavallaan on vähän tyhjä olo. Kaikki kampanjointi ja jännitys ovat poissa, ja eilinen vaalilautakuntatyöskentely tuntuu edelleen. Tarkastimme ääniä vielä yhdeltätoista.

Oma puolue hävisi, mikä tietenkin on aina kurjaa. Tampereella Vasemmistoliitto säilytti 8 paikkaansa, mutta edellytyksiä olisi ollut enempäänkin. Itse olen näin ollen 4. varasijalla.

 

Oli tietenkin arvattavissa, että kokoomus on vaalien voittaja, mutta silti harmittaa. Toisaalta ymmärrän: ovathan demarit olleet vallassa pitkään, niin kunnissa kuin valtakunnan tasollakin, ja palvelut ovat menneet alaspäin ja kuntien talous mennyt kuralle. Kehen siis voi luottaa? Ymmärrän hyvin sen, että monen äänestäjän mielestä on ihan sama, ketä äänestää.

 

Vihreitä ihmettelen eniten. Ainakin Tampereella, ja monissa muissakin kunnissa, vihreät ovat kimpassa oikeiston kanssa, ja kuitenkin he antavat äänestäjiensä ymmärtää, että he eivät ole "vasemmalla eivätkä oikealla". Joillakin äänestäjillä on jopa se käsitys, että vihreät ajaisivat sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa.

 

Vaikka takkiin tuli, on todella tärkeää, että vasemmistolaisia valtuutettuja kunnissa kuitenkin on. Heillä on mahdollisuus vaikuttaa edes pienillä asioilla ihmisten hyvinvointia lisäävästi. Vasemmistonuorilla on hyvä meininki, ja vasemmistonuoret ovat kasvattaneet kannatustaan joka vaaleissa. Tosin näiden vaalien tuloksia en nyt ole vielä koko Suomen vasemmistonuorten osalta nähnyt.

 

Politiikka on pitkäjänteistä työtä. Jos haluaa edistää ajamiaan asioita, kuten sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ympäristöajattelua, täytyy olla todella sitkeä. Välillä olen väsynyt ja tekisi mieli laittaa hanskat naulaan. Sillä ei kuitenkaan ainakaan voita mitään, siksi on pakko jatkaa. Täytyy jaksaa olla vastavoimana kylmälle, kovalle kokoomuslaiselle politiikalle, jonka sanahelinän taakse kätkeytyy palveluiden alasajo, rikkaiden suosiminen, ja ympäristöstä viis veisaaminen.

 

Lisäksi Vasemmistoliitto tarvitsee uudistumista, pelkkä toisten kritisoiminen ei riitä, se on selvä. Siksi toivon, että kaikki Vasemmistoliiton nuoret, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, jaksavat jatkaa työtään puolueessa.