Elämäntapaliitto ja monet muut järjestöt kampanjoivat alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseksi. Itse kannatan myös alkoholimainonnan rajoittamista. Mainonta on vain yksi asia, jolla alkoholinkäyttöön voidaan vaikuttaa, mutta kaikki keinot ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tulee käyttää. Erityisen tärkeää on vaikutus nuoriin. Suurkuluttajien kohdalla mainonnalla tuskin on merkitystä, mutta uuden sukupolven alkoholikäyttäytymiseen voidaan vielä vaikuttaa.

Alkoholismin syitä on tietenkin useita. Työttömyys, masennus tai avioero voivat altistaa alkoholin liikakäytölle. Sitten on myös työssäkäyviä, ”normaalia” elämää eläviä, jotka kiertävät korkin auki joka perjantai, ja homma jossain vaiheessa lähtee niin sanotusti lapasesta. Tätä ”normaalia” alkoholinkäyttöä aletaan opetella jo nuoresta asti, ja sitä jatketaan työikään saakka. Joillain alkoholinkäytön saattaa katkaista vaikka perheen perustaminen, mutta toiset jatkavat reipasta perjantaikännin ottoa. Alkoholin liikakäytön vaara on viihdekäyttäjilläkin olemassa.

Jotkut sanovat, ettei töissä jaksa, jos ei saa viikonloppuna kunnolla nollata. Totta puhuvat. Myös työelämää täytyy kehittää sellaiseksi, että ihmiset jaksavat ja viihtyvät työssään. Työn täytyy olla sellaista, että vapaapäivinä ei ole rättiväsynyt eikä työviikko vaadi nollausta ainakaan kännäämällä. Nollata voi jollain terveelläkin tavalla, kuten liikunnan tai kulttuurin avulla.

Vahva humala saattaa pahimmissa tapauksissa johtaa käytökseen ja tilanteisiin, joihin ei selvin päin välttämättä ajautuisi. Tappelut grillijonossa, parisuhdeväkivalta tai henkirikokset tapahtuvat usein tukevassa humalassa. Onpa meiltä suomalaisilta löytynyt jopa ”rähinägeeni”, joka altistaa aggressiiviselle käytökselle alkoholin vaikutuksen alaisena. Surullisinta alkoholin suurkulutuksessa on se, että se usein periytyy seuraavalle sukupolvelle.

Jos ollaan kyynisiä, voidaan myös puhua rahasta. Alkoholin aiheuttamat sairaudet, onnettomuudet ja työkyvyttömyys tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Viikonloppu toisensa jälkeen päivystykset ympäri suomenmaan täyttyvät väkivallan uhreista, kolarin ajaneista tai hankeen kylmettyneistä, kaikissa näissä yhtenä osatekijänä alkoholi. Puhumattakaan pitkäaikaisista haitoista ja sairauksista, joita alkoholi aiheuttaa.

Hoitoa alkoholismiin ja alkoholin aiheuttamiin sairauksiin on ehdottomasti oltava tarjolla. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin ennaltaehkäisy. Suomalainen alkoholikulttuuri on nykyisellään hyvin yksipuolista ja alkoholia ihannoivaa. Paljon puhutaan kohtuukäytöstä, mutta sitä on todellisuudessa aika vähän tai se lipsahtaa liian helposti suurkulutuksen puolelle. Meidän kannattaa siis todella miettiä, miten alkoholikulttuuria muutetaan, ja minkälaisia poliittisia päätöksiä sen eteen voimme tehdä.