Torstaina uutisoitiin siitä, miten naisia on ollut vaikea saada kuntavaaliehdokkaiksi. Nykyiset naisvaltuutetut luopuvat pestistään muun muassa sen takia, että tehtäviä on kertynyt liikaa yhden ihmisen kontolle. Ymmärtäähän sen, kun vaatimuksia ja velvollisuuksia tulee riittämiin työelämästä käsin ja usein arjen pyörittämisen päävastuu kotonakin kuuluu naiselle (edelleen valitettavan usein näin on). Omaa vapaa-aikaakin täytyisi joskus olla. Kunnallispolitiikka kaikkine kokouksineen ja niihin liittyvine etkäteisvalmistautumisineen vie aikaa.

Monet naiset ovat melko tunnollisia ja kilttejä suorittajia. He ovat hyviä työntekijöitä, jotka yrittävät parhaansa mukaan vastata työelämän joskus kohtuuttomiinkin vaateisiin. Ajatellaan vaikka opettajia, sosiaalityöntekijöitä tai sairaanhoitajia. Tällaisiin julkisen sektorin töihin kohdistuu aina vain enemmän painetta: tehtävät lisääntyvät ja tahti kiihtyy, samalla kuntien vähät rahat aiheuttavat säästöpaineita, jotka kohdistuvat juuri näiden ihmisten töihin. Haluaako raskaan työpäivän jälkeen vielä paneutua johonkin monimutkaiseen kaava-asiaan tai perehtyä monikymmensivuiseen virkamiesten laatimaan raporttiin? Ristiriita onkin siinä, että monet kunnissa päätettävät asiat koskevat nimenomaan naisia lähellä olevia asioita: päivähoitopaikkojen riittävyys tai julkiset kulkuyhteydet vaikuttavat yleensä juuri naisten mahdollisuuksiin mennä töihin. Kuntien työpaikat ovat myös naisvaltaisia.

Ei kuntapolitiikka välttämättä mitään herkkua ole. Vähillä resursseilla pitäisi tuottaa hyviä palveluita. Jotkut palveluista on ulkoistettu, ja päätöksenteko karannut käsistä. Joissain kunnissa joudutaan päättämään oman kunnan liittämisestä toiseen kuntaan. Myös politiikan yleinen imago likaisena tai jollain muotoa epäilyttävänä oman edun tavoitteluna ei varmaankaan helpota kenenkään päätöstä lähteä mukaan. Mutta suunnan ei tarvitse jatkua samanlaisena loputtomiin - jokaisissa vaaleissa valitaan uusi valtuusto, jolla on mahdollisuus tehdä toisenlaisia valintoja. On esimerkkejä siitä, että kunta on ottanut itselleen takaisin palveluita, jotka on aiemmin yksityistänyt. Vaikka kuntapolitiikka voi joskus olla turhauttavaa, raskasta tai ärsyttävää, on se silti erittäin tärkeä vaikuttamisen muoto, johon tarvitaan tasapuolisesti naisia ja miehiä. Ihan riittävän kauan ainoastaan miehet ovat saaneet päättää asioista.  

Naiset tyytyvät liian usein taustatukijan rooliin. Jos tuntee itsensä riittämättömäksi työelämässä ja ehkä vielä kotona, niin ei halua enää luottamustehtävissä tuntea itseään riittämättömäksi. Naiset ovat parempia syyllistämään itseään kuin miehet. Naiset saattavat myös olla taipuvaisempia tukemaan toista ehdokasta valtuustoon, kuin itse lähtemään ehdokkaaksi. Turhaa vaatimattomuutta. Meidän naisten pitäisi uskoa, että olemme tarpeeksi hyviä ja ihan riittäviä omina itsenämme. Joten naiset, älkäämme tyytykö aina vain taustatukijan tai sivustaseuraajan rooliin! Ehdokasasettelu päättyy ensi tiistaina, toivottavasti ehdokaslistoilta löytyy mahdollisimman monta naista.