Osallistun tänään Ulla-Leena Alpin tukiryhmän järjestämää paneeliin, jossa käsitellään lastensuojelua.
Tunnen lastensuojelua lähinnä luottamushenkilön asemasta, koska olen lasten ja nuorten lautakunnan jäsen.

Tampereella, kuten muissakin suurissa kaupungeissa, lastensuojeluilmoitusten määrä on viime vuosina lisääntynyt valtavasti ja niiden selvittäminen ei valitettavasti ole aina onnistunut lain määrittämässä maksimissaan kolmen kuukauden ajassa. Sinänsä on tärkeää, että lastensuojeluilmoitus tehdään herkästi, eikä ilmoitusten määrän lisääntyminen välttämättä ole huono asia, vaikka tietenkin se kertoo siitä, että ongelmia on paljon. Nyt asiassa on Tampereella yritetty tehdä ryhtiliike, ja viimeisen tiedon perusteella jonka itse olen kuullut, selvitykset pystytään tekemään lain määrittämässä ajassa.

Lastensuojelu kaiken kaikkiaan on kuitenkin paljon laajempi asia, vaikka me luottamushenkilöt usein tuijotamme vain niitä prosentteja, että kuinka hyvin lastensuojeluilmoituksia selvitetään. Kaikki alkaa paljon aiemmin, ihan äitiysneuvolasta lähtien. Ennaltaehkäisy on kaiken a ja o, ja valitettavasti siinä on menty mönkään. Ennaltaehkäisevät palvelut ovat juuri niitä, joista on karsittu ja edelleen ne ovat ensimmäisinä kuntien säästölistoilla. Jotta mahdolliset ongelmat pystyttäisiin huomaamaan riittävän ajoissa, tulisi lasten kanssa toimivilla aikuisilla olla riittävästi aikaa perehtyä lapseen. Neuvolan ja koulujen terveydenhoitajilla on hyvin vähän aikaa paneutua yhden lapsen asioihin, sillä heillä on määrällisesti aivan liikaa lapsia kontollaan. Opettajilla on kouluissa kädet täynnä työtä suurten ryhmien kanssa, ja äänekkäimmät lapset ehkä vievät kaiken huomon. Nuorisolle on Tampereella joitakin hyviä nuorisotiloja, mutta ne ovat usein juuri niitä, joista ensimmäisenä ollaan luopumassa kaupungin säästöpaineiden vuoksi. Nuorisokahvila Uniikki Tampereen keskustassa oli juuri lakkautusuhan alla, mutta lasten ja nuorten lautakunta halusi sille jatkoaikaa, vaikka sen rahoitus on edelleen hieman epävarmaa. Kuitenkin nuorisolle tarkoitettu oma kahvila, jossa on nuorisotyöntekijöitä eli luotettavia aikuisia, on mitä parasta syrjäytymisen tai muiden mahdollisten ongelmien ehkäisyä. On hyvä, että turvallisia ja luotettavia aikuisia on lapsen lähipiirissä mahdollisimman monta, niin päiväkodin tai koulun kuin vapaa-ajankin piirissä. Aina sekään ei riitä, ja lapsen hätää ei tavoita tarpeeksi ajoissa kukaan ympärillä olevista aikuisista. Silloin tarvitaan lastensuojelutoimia.

Palveluiden järjestäminen on haastavaa silloin, kun kaupungin talous on tiukilla. Asiaa täytyy kuitenkin katsoa laajemmin. Kun panostetaan ennaltaehkäisyyn, sillä on aivan sataprosenttisen varmasti vaikutusta tulevaisuudessa. Se säästää rahaa, ja mikä tärkeintä, estää inhimillistä kärsimystä ja luo hyvinvointia.