Nyt on kuntavaalit käyty, ja äänestysprosentti jäi surullisen alhaiseksi, alle 60 prosentin. Syitä on varmaan monia, enkä lähde niitä kaikkia tässä arvailemaan. Yksi syy äänestämättömyyteen minulle tuli kuitenkin näissä vaaleissa ihan henkilökohtaisesti eteen: tiedon puute siitä, miten äänestetään. Tämä koski varsinkin maahanmuuttajataustaisia, mutta Suomessa pysyvästi asuvia ihmisiä. Ei tiedetä, missä ja miten äänestäminen tapahtuu. Myös ennakkoäänestys saattaa hämmentää, koska ennakkoäänen voi antaa missä tahansa äänestyspaikalla, mutta varsinaisena vaalipäivänä ei voikaan mennä mihin tahansa kouluun, vaan täytyy mennä omalle alueelle. Erilaiset kampanjat ja yritykset innostaa äänestämään eivät useinkaan tavoita edes suomalaistaustaista nukkuvaa, saati sitten maahanmuuttajaa, jolle äänestäminen Suomessa on uusi asia.

Suomalaisen politiikan seuraaminen ei ole helppoa. Tarvitaan tietoa, että voi pysyä edes vähän kärryillä.  Vaikka olisi niin sanotusti hyvin integroitunut Suomeen, ei se välttämättä tarkoita, että seuraisi lainkaan politiikkaa. Lisäksi paikallinen media ei ainakaan Tampereella juurikaan tue tai helpota paikallispolitiikan seuraamista - Aamulehti kun uutisoi todella yksipuolisesti Tampereen valtuuston touhuista. Vaatii siis aivan erityistä paneutumista, jotta voisi tietää, mitä oman kotikunnan valtuustossa tapahtuu.

Politiikan seurattavuuden parantaminen vaatii montaa asiaa, yhtä syyllistä on vaikea osoittaa. Tarvitaan selkeämpää puhetta poliittisiin tehtäviin pyrkiviltä, selkeää ja objektiivista uutisointia median taholta, avoimuuden lisäämistä päätöksenteossa, hyvää tiedotusta asioista vaikkapa kaupungin internet-sivuilla ja osallistumismahdollisuuksien lisäämistä. Ihmisten täytyisi jollain tapaa saada sellainen kokemus, että osallistumisella on merkitystä. Äänestäminen on yksi tapa osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen, mutta se ei saisi jäädä ainoaksi. Jos numeron kirjoittaminen lappuun kerran neljässä vuodessa on ainoa tapa päästä sanomaan mielipiteensä, lopahtaa pian into tehdä edes niin.

Oma kuntavaalikampanjointini jäi lähes olemattomaksi, koska pienen vauvani hoitaminen on luonnollisesti etusijalla, ja se onkin ollut vaativampaa, väsyttävämpää ja enemmän aikaa vievää kuin osasin ajatella. Valtuustopaikkaa ei tullut, siitä huolimatta kiitos jokaisesta äänestä! Luultavasti niilläkin joku luottamustehtävä irtoaa, joten työ jatkuu.