Monikulttuurisuudesta ja maahanmuutosta on viime aikoina keskusteltu vilkkaasti.
Haluan todeta muutaman asian aiheeseen liittyen:
- ihmisillä tulee olla oikeus liikkua vapaasti
- ei voi olla rikollista tai laitonta etsiä parempaa, ihmisarvoista elämää
- ihmisoikeuksia ei pidä rikkoa missään olosuhteissa.


On helppo polkea sellaisten ihmisten oikeuksia, jotka tulevat vaikeista olosuhteista, eivät puhu paikallista kieltä, eivät usein edes englantia, ja jotka eivät tunne lainsäädäntöä eivätkä tiedä omia oikeuksiaan. Heillä ei ole ketään keneltä kysyä apua ja neuvoja, ja lisäksi paikallinen kulttuuri ja tavat ovat vieraat. Esimerkkejä oikeuksien polkemisesta Suomessa ovat käännyttäminen takaisin epäilyttäviin olosuhteisiin tai b-oleskelulupa, joka ei anna oikeutta työntekoon tai kuntapaikkaan, eli perusoikeuksiin ja normaalin elämisen edellytyksiin. Joissakin EU-maissa tilanne on vielä pahempi. Esimerkiksi Kreikassa poliisi järjestelmällisesti käyttää väkivaltaa maahan pyrkiviä kohtaan, vastaanotto-olosuhteet ovat surkeat eikä maahan saapuvilla ihmisillä ole pienintäkään oikeusturvaa. Siksi on karmiva ja häpeällinen ajatus, että Suomikin voi palauttaa turvapaikanhakijoita tällaiseen maahan. Palautusten lopettamista Kreikkaan on vaadittu, ja ainakin Norja on lopettanut turvapaikanhakijoiden palauttamisen Kreikkaan, samoin osa EU-maista on lopettanut lasten palauttamisen Kreikkaan.  

Pakolaisista tai maahanmuuttajista puhuttaessa unohdetaan usein, että he ovat ihan oikeita ihmisiä samoine perustarpeineen kuin kaikki ihmiset. Yleensä liikkumisen taustalla on inhimillinen hätä tai joku muu varteenotettava syy. Harhaanjohtavasti puhutaan ankkurilapsista, turvapaikkashoppailusta tai lumeavioliitoista. Lupien odottelu tai tilapäiset oleskeluluvat ja sitä kautta eläminen jatkuvassa epävarmuudessa tekevät olemisesta sietämätöntä. Normaalista elämästä ei silloin ole tietoakaan. Sitten kun oleskelulupa saadaan, on normaaliin elämään kiinni pääseminen vielä vaikeampaa.

Ihmisillä tulee olla vapaus liikkua, eikä heidän oikeuksiaan tule polkea missään olosuhteissa. Liikkumisen pakkoa sen sijaan tulee vähentää, eli on vaikutettava niihin syihin, joista ei-toivottua muuttoliikettä syntyy. Pakottavia syitä lähtemiseen ovat esimerkiksi köyhyys, työttömyys tai sota. Harva haluaa vapaaehtoisesti jättää rakkaan kotinsa ja lähteä jonnekin tuntemattomaan ja vieraaseen. Ihmiset lähtevät kotiseudultaan massoina silloin, kun oma maa ei tarjoa minkäänlaisia elämisen edellytyksiä. Ihannemaailmassa ihmiset voisivat elää, opiskella ja tehdä työtä omalla kotiseudullaan, mutta ihmisillä olisi myös vapaus liikkua ja muuttaa muualle, jos näin haluavat.

Maahan tulevien vastaanotossa, kohtelussa, lupien käsittelyssä ja kotouttamisessa on paljon parantamisen varaa. Omakohtaisesta kokemuksesta on kuitenkin pakko antaa vähän kehujakin - Tampereella poliisin suhtautuminen on ollut ammatillista ja asiallista ja palvelu ystävällistä. Lisäksi kielikoulutus Tampereen ammattiopistossa on laadultaan hyvää, ja opiskelu on mielekästä.