Mietiskelin tässä, että mihin ihmiset oikein käyttävät aikaansa, tuota luonnonvaraa joka tuntuu olevan katoavaista laatua. Koskaan sitä ei tuntuisi olevan riittävästi, ja sitä täytyy osata käyttää hyvin ja säästeliäästi. Nykyään kun ihmisillä on kiire, aikaa haluttaisiin lisää. Jokaiselta meistä se loppuu joskus kokonaan. Mutta mihin sitä aikaa halutaan lisää? Onko kyse vain siitä, teemmekö oikeita asioita sillä kaikella ajalla mikä meillä on?

Suuri osa ihmisen ajasta kuluu nukkuessa ja työssä. Loput on jotakin muuta. Kutsumme sitä vapaa-ajaksi, vaikka silloinkin teemme paljon töitä. Mutta kutsutaan sitä nyt vapaa-ajaksi vaikka siksi, että se on palkkatyön ulkopuolista aikaa. Puhdasta ”vapaata” se ei välttämättä ole, onhan meillä silloinkin paljon pakollista tehtävää ja työtä, kuten kotityöt ja arjen pyörittäminen. Toisaalta eihän ”vapaa-ajalla” tarvitsekaan tarkoittaa jotakin täysin vapaata, omaa aikaa, jolloin voisi tehdä ihan mitä lystää. Sellaiset hetket ovat varmaan harvassa itse kullakin, mutta niitäkin on hyvä olla silloin tällöin ihan kaikilla.

 

 

Työpaikalla kuluu suuri osa ajastamme ja elämästämme. Ammatinvalinnalla voi vaikuttaa siihen, viettääkö elämänsä esimerkiksi kirjastossa, teatterissa, tehtaalla, toimistossa tai sairaalassa. Ongelmalliseksi asia tuleekin sitten, jos työtä ei ole tai työpaikka vaihtuu jatkuvasti. Mitään suurempaa ajantuhlausta en keksi kuin odottaminen puhelimen ääressä, jos työnantaja sattuisi soittamaan ja tarjoamaan keikkaa tälle päivälle. Tai istuminen työkkärin kurssilla sen seitsemättä kertaa, eikä se kuitenkaan johda mihinkään.

 

 

Käytämmekö sitten vapaa-aikamme mielekkäästi, juuri niin kuin itse haluamme? Siitä saamme ainakin päättää ihan itse, eikä kukaan puutu siihen. Kummallista kyllä, suuri osa ihmisistä luo vapaa-ajallekin itselleen kaikenlaisia pakkoja. Kodin täytyy olla suoraan sisustuslehdestä ja jenkkakahvat tai kaljamaha täytyisi saada poltettua pois häiritsemästä. Parisuhdettakin täytyy hoitaa ja perheelle järjestää elämyksiä. Siinä se aika sitten meneekin.

 

 

Jos työssä pitää jatkuvasti joustaa työnantajan ja rahan tahdon mukaan, katoaa mielekkyys sen tekemisestä täysin. Ihminen väsyy eikä vapaa-aikanakaan jaksa paljon mitään. Taas ne, joilla työtä ei ole lainkaan väsyvät ainaiseen odottamiseen. Vapaasta ajasta ei voi nauttia, koska se ei tunnu ansaitulta, sitä on liikaa eikä ole rahaa tehdä mitään. Toki toiset löytävät työttömänäkin paljon mielekästä tekemistä, kuten vapaaehtoistyötä, tai nauttivat perheen kanssa vietetystä ajasta, mutta kaikki eivät sitä tekemistä tai mielekkyyttä löydä. Ja vaikka tekemistä olisi, toimeentuloa ei ole. Pian on valmis ottamaan vastaan mitä työtä tahansa ja taas mennään mönkään. Aika kuluu odottaessa seuraavaa keikkaa vuokrafirmalta tai tehdessä jotakin mitä inhoaa tai mitä ei osaa.

Perustulo helpottaisi ainakin monen sosiaaliturvan varassa olevan elämää. Se myös selkeyttäisi nykyistä sekavaa sosiaaliturvaviidakkoa. Työtä olisi kannattavaa tehdä, mutta ei tarvitsisi pakon edessä tehdä mitä vain – tämä myös parantaisi joidenkin aliarvostettujen ja surkeasti palkattujen alojen asemaa: jos tarpeeksi epätoivoisia ihmisiä ei ole tekijöiksi, täytyy palkkausta nostaa. Työelämää täytyy myös muuttaa. Ihmisellä täytyy olla päätösvaltaa oman työpaikkansa asioihin. Ammattilainen itse varmasti tietää kuinka työ on tehokkainta tehdä – ei esimies.

Kotioloissakin meillä on velvollisuuksia – emme voi välttää tiskausta, ruuanlaittoa tai imurointia. Näistäkin velvollisuuksista – ja etenkin niiden lopputuloksista - voi kuitenkin jopa nauttia. Turhia pakkoja voi välttää ja kotityöt tulee jakaa tasaisesti taloudessa asuvien aikuisten kesken. Ehkä sitten voi löytää aikaa jollekin kauan haaveissa olleelle harrastukselle.

Ja jos haluamme tehdä vähemmän palkkatyötä ja olla enemmän kotona tai harrastusten parissa, on luotava lisää mahdollisuuksia siihen, poliittisin päätöksin. Utopioista on tullut totta ennenkin.

 

 

Ihmisen täytyy itse saada suunnitella elämäänsä ja päättää sen suunta, oli se kuinka näennäistä tahansa. Voi olla, että päätimmepä mitä vain ja teimme mitä valintoja tahansa, perustamme silti perheen ja ostamme asunnon ja hankimme koiran ja matkustamme etelään lomalle. Mutta sen sai itse valita ja suunnitella, se on tärkeää. Täytyy myös saada nauttia tästä hetkestä, asennoitua tulevaan päivään, kului se sitten työssä tai perheen parissa tai muussa tekemisessä. Hetkestä nauttiminen on vaikeaa jos koko ajan odotamme.